kaitsu[piste]org

Tiedän, siitä on jo kauan kun olen tänne viimeksi mitään kirjotellu. Haluatteko kuulla mitä tällä kertaa olen keksinyt selitykseksi? Ette varmaan, mutta kerron siltikin. Syy 1: Töissä on ollut kiire ja elokuisen ryhmävaihdokseen tottuminen söi aika paljon voimia. Nyt helpottaa jo, vaikka edelleenkin toki on kiirusta ja liikaa hommia ja liian vähän aikaa. Syy 2: Vasen käsi on ollut vaihteeksi todella kipeä ja oon ollu lähes yksikätinen. Se on ollut vallan turhauttavaa, kun kaikkien normaaliasioidenkin suorittamiseen kuluu enemmän aikaa ja koneella kirjoittaminen yksikätisesti on hidasta. Mutta nyt käsikin on paremmassa kunnossa. Syy 3: Kai sitä on vaan ollu laiska ja keksiny tekosyitä :)

Mitäs mun syksyyn on sitten kuulunut.. No töitä välillä vähän liiaksikin asti, kuten tuli yläpuolella mainittua. Oon kyllä tykännyt olla isompien lasten ryhmässä ja nauttinut siitä, että heidän kanssaan voi jo tehdä kaikkea ja muutenkin oon saanut sitä kaipaamani vaihtelua.

Syksyyn on kuulunu myös keikkailua, lähinnä kyllä Zen Cafen. Tähän mennessä oon käyny jätkien menoa ihastelemassa Oulussa, Helsingissä ja toissapäivänä Turussa. Täytyy sanoa kyllä, että loistokeikkoja ovat olleet ainakin nuo kaksi ensin mainittua. Turussa tunnelmaa laski yleisö, joka ainakin meidän läheisyydessä koostui hyvin pitkälti känniääliöistä, jotka töni, hyppi varpaille ja yrittivät ängetä eteen *mur*. Mutta bändillä näytti olevan hauskaa ja se on kaunista katseltavaa se :) Ens viikolla meinaan tehdä vierailun kotiin ja samalla reissulla pääsen tarkastamaan bändin kunnon “kotikentällä”.

Viime tiistai oli aika erikoinen ja ainutkertainen mulle. Olin nimittäin avustamassa The Crash yhtyeen uuden musiikkivideon kuvauksissa. Satuin huomaamaan heidän kotisivuiltaan ilmoituksen, että hakevat avustajia siihen ja minähän sitten ilmoittauduin mukaan. Oli aika mielenkiintoinen ilta, vaikka alussa vähän jännitti, kun menin sinne yksin ja kaikki muut näyttivät tulleen kaverin kanssa. Bongasin kuitenkin sieltä sitten toisenkin yksin tulleen tytön ja lyöttäydyin sitten hänen seuraansa. Meni aikakin vähän paremmin tai siis ne väliajat, jolloin vain istuimme ja odottelimme, että milloin meidät taas kutsutaan kuvattavaksi. Mielenkiinnolla jään kyllä odottamaan millainen siitä videosta sitten loppujen lopuksi tulee ja vilahtaako sitä itsekin jossain taustalla. Kokemuksena tuo ilta oli kuitenkin jo niin hieno, että vaikkei videolla näkyisikään, niin ei haittaa ja sitä paitsi saatiin loppuillasta napattua iki-ihana Teemu samaan kuvaan, niin jo se sai unohtamaan illan aikana tulleen nälän, väsymyksen ja kipeät jalat.
Että semmosta, jospa sitä taas jatkossa saisi kirjoitettua vähän useammin :)